Jane Austen: Pitkä odotus

Jane Austen rakasti kirjoittamista, mutta ei pitänyt sitä tärkeimpänä asiana elämässään. Ehkä siksi hän jaksoi nauraa silloinkin, kun hänen omat toiveensa elämän suhteen eivät näyttäneet täyttyvän.

Jane Austen syntyi vuoden 1775 joulukuussa englantilaisen maalaiskylän pappilassa. Talvi oli niin ankara, että uusi tulokas kastettiin kirkossa vasta huhtikuussa. Ensimmäiset elinkuukaudet antoivat viitteen siitä, millaista Austenin elämä olisi kirjailijana: hän joutui odottamaan pitkään kodin seinien sisäpuolella ennen kuin hänet tunnustettiin muualla.

Austenin perhe asui Steventonin kylässä eteläisessä Hampshiren kreivikunnassa. Kirkkoherra George Austenilla oli kuusi poikaa ja kaksi tytärtä. Jane oli katraan toiseksi nuorin ja jäi usein aktiivisten veljien varjoon, vaikka hän ei ollut itsekään syrjäänvetäytyvä lapsi. Kiinnostus kirjoihin ja kirjoittamiseen tuli perintönä kummaltakin vanhemmalta. Isällä oli laaja kotikirjasto ja hän luki usein ääneen perheelleen. Janen äiti tunnettiin sukulaisten ja ystävien kesken sukkelien pikkurunojen riimittelijänä. Ei ihme, että Jane alkoi jo varhain sepittää koomisia tarinoita ja runoja muitten viihdyttämiseksi.

 Steventonin pappila, joka purettiin 1800-luvun alussa uuden rakennuksen tieltä

Vaikka Austenin perheen lapset kasvatettiin kristilliseen uskoon, ilmapiiri ei ollut rajoittava. Lapset saivat lukea mitä halusivat ja kodissa keskusteltiin vilkkaasti eri aiheista. Vapaa-ajalla tavattiin sukulaisia ja ystäviä, osallistuttiin tanssi-iltoihin tai amatööriteatteriesityksiin. Kristillinen vakaumus näkyi pyrkimyksenä hyvään käytökseen ja nuhteettomaan elämään, johon saatiin opastusta kokoontumalla yhteisiin aamuhartauksiin ja käymällä kirkossa.

Jane Austen sai valmiiksi kolmen romaanin (Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet ja Northanger Abbey) käsikirjoitukset jo ennen kuin hän oli täyttänyt 25 vuotta. George Austen, joka huomasi tyttärensä lahjakkuuden, kirjoitti kustantajalle ja tiedusteli, kiinnostaisiko heitä uusi naiskirjailija, mutta kirje palautettiin ilman kommentteja. Jane joutui odottamaan vielä yli kymmenen vuotta ennen kuin hän sai julkaistua ensimmäisen romaaninsa.

Vuosien kuluessa Jane huomasi, että elämä ei mennyt niin kuin hän oli ajatellut. Sukulaiset ja ystävät avioituivat, muuttivat omaan kotiin ja saivat lapsia. Janen mahdollisuudet tähän naiselle tarjolla olevaan ainoaan vaihtoehtoon vähenivät vuosi vuodelta. Mikään orastava ihastus ei johtanut kosintaan eikä Jane ollut toisaalta valmis avioitumaan ilman rakkautta. 

 Janen sisaren Cassandran piirros on ainoa säilynyt kuva Jane Austenista, mutta sukulaiset eivät pitäneet sitä kovin näköisenä

Kun Jane oli 25-vuotias, hänen vanhempansa päättivät muuttaa Bathin kaupunkiin ja Jane joutui sisarensa Cassandran kanssa jättämään rakkaan kodin ja tutun ystäväpiirin. Hän ei viihtynyt vanhempien vuokraamissa asunnoissa eikä kotiutunut kaupungin seuraelämään. Kun George Austen kuoli viisi vuotta myöhemmin, vähävaraiset sisarukset viettivät pitkiä aikoja muitten kodeissa joko vieraina tai avustaen lasten tai sairaitten ihmisten hoitamisessa. Kirjoittaminen jäi taka-alalle.

Lopulta varakas Edward-veli keksi useamman vuoden jälkeen tarjota äidilleen ja sisarilleen omistamaansa Chawton Cottage –nimistä taloa Janelle rakkaassa Hampshiren kreivikunnassa. Kirjoittamiselle löytyi vihdoin sopiva ja rauhallinen ympäristö. Jane oli nyt 33-vuotias. Uudessa kodissa oli kaksi pientä olohuonetta, joista toisessa oli tilaa kirjoituspöydälle ja Jane kirjoitti siellä silloin, kun kukaan muu ei ollut paikalla. Chawtonin vuosina hän sai vihdoin julkaistua kaksi aikaisempaa käsikirjoitusta ja kaksi uutta romaania. 

 

Chawton Cottage Kuva MBonny

Jane Austenin ensimmäiset romaanit saivat myönteisen vastaanoton, mutta koska ne julkaistiin nimimerkillä, harva tiesi häntä kirjailijaksi ja elämä jatkui entisenlaisena. Janen kirjeistä näkyy, että hän ei pitänyt kirjojaan merkityksellisinä elämän isoihin kysymyksiin verrattuna. Kirjojen julkaiseminen merkitsi kuitenkin paljon Janen itsetunnolle. Nyt hänelläkin oli ”lapsia” ja omaa rahaa, jolla hän pystyi auttamaan yhteisissä menoissa. Jane alkoi myös nähdä, että naimattomuudella oli etunsa. Monet lähipiirin naiset olivat uupuneet jatkuviin synnytyksiin ja kuolleet lapsivuoteeseen. Janen elämä oli sittenkin vapaampaa, vaikka hänellä ei ollut edes omaa huonetta.

Monet Jane Austenin ajatukset hänen omasta elämästään ovat kuitenkin jääneet arvailujen varaan. Hän kirjoitti satoja kirjeita, joissa hän kuvaili arkipäivän tapahtumia, itseään ja muita ihmisiä humoristiseen tai ironiseen sävyyn. Joko hän ei paljastanut syvimpiä mietteitään tai ne jäivät niihin kirjeisiin, jotka Cassandra-sisar tuhosi myöhemmin.

Eräs piiloon jäävä asia on ollut Jane Austenin hengellinen elämä. Jotkut ovat epäilleet, että koska Jane Austen ei lainannut Raamattua eikä sivunnut hengellisiä asioita romaaneissaan kuten muut aikalaiskirjailijat, hän ei ollut tunnustava kristitty. Toisten mielestä romaanien satiiriset kuvaukset eivät käy yksiin kristillisen uskon kanssa. Silti Janen läheisin veli, Henry, luonnehti sisartaan hartaaksi ihmiseksi. On  arveltu, että kristinusko tuli tärkeämmäksi Austenille hänen kypsyessään ja se heijastui selvemmin hänen myöhemmissä romaaneissaan Kasvattitytön tarina ja Viisasteleva sydän.

Austenin kaikissa romaaneissa näkyy silti hänen omaksumiensa kristillisten arvojen vaikutus. Kertomusten henkilöt voivat ratkaista, valitsevatko he hyvän vai pahan tai toimivatko he omaa vai toisten etua ajatellen, ja ratkaisuilla on seurauksia heidän elämässään. Kun päähenkilöt huomaavat omat heikkoutensa tai ennakkoluulonsa, he koettavat korjata käytöstään ja suhtautumistaan, vaikka se ei ole aina helppoa. Jane Austenin romaaneista löytyvät sellaiset kristilliseen kilvoitteluun liittyvät sanat kuin itsehillintä, nöyryys ja velvollisuus. Austen paljastaa myös pappismiesten heikkouksia, mutta hän ei arvostele heidän tehtäväänsä kirkon palveluksessa. 

 Winchesterin katedraali

Jane Austenin oma kilvoittelu päättyi suhteellisen varhain. Hänen terveytensä romahti 40 ikävuoden jälkeen ja hän kuoli heinäkuussa 1817 Winchesterissä, jonne hän oli siirtynyt saadakseen hoitoa tunnistamattomaan sairauteen. Hänet haudattiin kaupungin katedraaliin vain muutaman perheenjäsenen läsnäollessa. Vaikka Jane Austenin romaanit olivat myyneet hyvin, hänen saavutustaan ei pidetty niin merkittävänä, että häntä olisi hautakirjoituksessa sanottu kirjailijaksi. Jane jäi kuolemassakin odottamaan, että hänen kirjoittamisensa tunnustettaisiin. Austenin perhe ei aavistanut, kuinka kuuluisia Janen ”lapsista” vielä tulisi.

Kirjoja Jane Austenista: 
Carol Shields: Jane Austen, Ajatus

Peter Leithart: Jane Austen, Christian Encounters, Thomas Nelson 
Claire Tomalin: Jane Austen: A Life, Penguin Books

Artikkeli on suurin piirtein sama kuin Askel-lehdessä 1/2011 julkaistu juttuni.