21.1.2015

Händelin Messias: orpojen oratoriosta maailmanmaineeseen



Händelin Messias-oratorio oli jäädä unohduksiin ensi-iltansa jälkeen. Tarvittiin hyväntekeväisyyttä ja maanjäristys ennenkuin sitä alettiin arvostaa.

Georg Friedrich Händel ei ollut omana aikanaan kuuluisa Messias-oratorion takia. Nerokkaan ja tuotteliaan säveltäjän matka maineeseen oli lähtenyt alkuun oopperoiden säveltämisestä. Kun ne lopulta lakkasivat kiinnostamasta yleisöä, Händel siirtyi säveltämään oratorioita. Messias oli vain yksi muiden joukossa eikä edes suosituin, sillä sen esittäminen herätti vastustusta. Ellei Lontooseen olisi perustettu uutta orpokotia, muu maailma ei ehkä olisi koskaan kuullut Messias-oratoriosta.


Händel oli alunperin saksalainen ja syntynyt vuonna 1685 kuten Bach. Molemmat olivat taitavia urkureita, mutta Händel jätti jo nuorena taakseen urkurinviran kotikaupungissaan Hallessa ja suuntasi maailmalle. Händelin isä oli koettanut pitää poikansa loitolla instrumenteista, koska hän halusi tästä lakimiestä, mutta Händel harjoitteli salaa hiljaisella klavikordilla. Isä saatiin lopulta suostumaan siihen, että Händel sai opetusta tunnetulta urkuri-säveltäjältä.

Lähdettyään Hallesta Händel soitti viulua ja cembaloa Hampurin oopperassa, mutta matkusti sieltä 21-vuotiaana Italiaan etsimään uusia vaikutteita. Italian jälkeen Händeliä alkoi houkutella Lontoo, jossa hänestä oli jo kuultu. Hän arveli voivansa elää siellä melko vapaana säveltäjänä sen sijaan että hän joutuisi toimimaan ajan tavan mukaan jonkun varakkaan aristokraatin suojeluksessa. Poikkeuksen muodosti kuninkaallinen hovi, jolle Händel sävelsi musiikkia tärkeisiin tilaisuuksiin vuotuista palkkiota vastaan.
              Händel ja Englannin kuningas Yrjö I veneretkellä, jota varten Händel sävelsi Vesimusiikin

Händelille sopi hyvin muodissa olleet italiankieliset oopperat, joita hän ryhtyi säveltämään joka vuosi oopperasesonkia varten. Hänellä oli omalle ajalleen harvinainen kyky kuvata musiikilla henkilöiden luonteita ja inhimillisten tunteiden vivahteita. Händelin oopperavuosiin mahtui menestyksen ohella kuitenkin myös taloudellisia takaiskuja ja lopuksi kovaa kilpailua toisen oopperayhdistyksen kanssa vähenevästä yleisöstä. Tilanne toi sen verran paineita, että Händel sai 52-vuotiaana jonkinlaisen halvauskohtauksen, joka esti oikean käden käytön. Monet uskoivat hänen uransa olevan ohi ja pitivät ihmeenä, että hän parani nopeasti. Sairastumisen jälkeen Händel alkoi vähitellen säveltää uskonnollisempia aiheita, mutta ei halunnut luopua oopperoista kokonaan.

Ennen halvausta Händel oli jo esitellyt yleisölle uudentyyppisen sävellyksen, oratorion, johon hän oli tutustunut Italiassa. Häneltä oli pyydetty näyttämöversiota Raamatun Esterin tarinasta, jonka hän oli säveltänyt nuorena yksityistilaisuuteen. Koska kirkko ei sallinut raamattuaiheisia teatteriesityksiä, Händel muokkasi Esterin esitettäväksi oratoriona, jossa laulajat eivät näytelleet eivätkä käyttäneet rooliasuja.

Lontoon Haymarketin teatteri, jossa Händelin oopperoita esitettiin

Uskonnolliset aiheet  eivät olleet vieraita Händelille. Hän oli luterilaisesta perheestä, jossa kristinusko ja Raamattu oli otettu vakavasti etenkin kun hänen isovanhempansa olivat joutuneet lähtemään kotiseudultaan uskonsa takia. Händel ei luopunut luterilaisuudesta edes asettuessaan Lontooseen, mutta se ei ollut este yhteistyölle anglikaanien kanssa.

Neljä vuotta halvauksen jälkeen Händel tarttui ystävänsä Charles Jennensin librettoon, jonka aiheena oli Messias. Muista oratorioista poiketen siinä ei ollut varsinaista tarinaa eikä roolihenkilöitä. Jennens oli koonnut ja muokannut Messiaan libretton Raamatun teksteistä, jotka kertoivat Jumalan pelastussunnitelmasta ja Jeesuksen jumaluudesta. Jennens oli vakaumuksellinen kristitty ja huolestunut siitä, että uskon keskeisiä asioita oli alettu kyseenalaistaa. Hänen mielessään saattoi olla myös nuorempi veli Robert, joka oli tehnyt itsemurhan oltuaan kirjeenvaihdossa uskonnollisia epäilyksiä kylvävän miehen kanssa.


Charles Jennens, joka kirjoitti Messias-oratorion libreton 

Jennens, joka oli Händelin tapaan poikamies, pystyi omistautumaan musiikille, kuvataiteille ja kirjallisuudelle perittyään varakkaan sukunsa omaisuuden. Hän oli tehnyt yhteistyötä Händelin kanssa jo parin muun oratorion osalta, joten oli luontevaa, että hän tarjosi uutta ideaansa tälle. Jennens antoi librettonsa Händelin käyttöön korvauksetta ja haluamatta nimeään julkisuuteen. Siitä huolimatta Jennens odotti oratoriolta paljon. Hän kirjoitti toiselle ystävälle toivovansa, että Händel käyttäisi säveltämiseen koko neroutensa ja taitonsa, niin että se ylittäisi hänen kaikki tähänastiset saavutuksensa samalla tavalla kuin Messias ylitti kaikki muut aiheet.

Händel sävelsi Messiaan vajaassa kuukaudessa, mikä ei ollut hänelle epätavallinen vauhti. Händelin kerrotaan kuitenkin kokeneen jotain poikkeuksellistakin säveltämisen aikana. Hän olisi huudahtanut Halleluja-osan valmistuttua nähneensä edessään taivaan ja Jumalan itsensä. Händel piti oratoriota myös paljolti ystävänsä aikaansaannoksena puhumalla kirjeissään Jennensille”sinun Messiaastasi”.


Osa alkuperäistä Messias-oratorion nuottikäsikirjoitusta

Jennens oli odottanut, että Messiaan ensi-ilta olisi ollut muiden oratorioiden tapaan pääsiäistä edeltävänä paastonaikana, mutta Händelillä oli ehkä epäilyksiä yleisön reaktioiden suhteen. Hän vei sävellyksen mukanaan Irlantiin, jonne hänet oli kutsuttu järjestämään konsertteja. Messias esitettiin Dublinissa keväällä 1742 hyväntekeväisyyskonsertissa velkavankien ja sairaalan hyväksi. Jotta kaikki 700 kuulijaa mahtuivat konserttisaliin, miehiä pyydettiin saapumaan ilman miekkoja ja naisia ilman leninkien vanteita. Yleisö oli haltioissaan. Kun naissolisti, jonka mainetta varjosti avioliittoskandaali, pääsi kohtaan “Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä”, eräs pappi pomppasi liikuttuneena pystyyn ja huusi naisen saavan kaikki syntinsä anteeksi esityksen takia.

Lontoon ensi-ilta seuraavana vuonna Covent Garden -teatterissa ei mennyt yhtä hyvin. Vastaanotto oli ristiriitainen ja mainostetut kuusi esitystä kutistuivat kolmeksi. Monet eivät hyväksyneet sitä, että näin pyhään aiheeseen liittyvää musiikkia esitettiin teatterissa. Messias-oratoriota ei voinut silti viedä kirkkoonkaan, sillä Händelin palkkaamia oopperalaulajia ei pidetty maineeltaan sopivina sinne. Raamatuntekstejä käyttävä esitys oli myös outo yhdistelmä niille, jotka olivat tottuneet nauttimaan musiikista kiinnittämättä huomiota sanoihin. Oratorion hengellistä sanomaa oli mahdoton sivuuttaa.

Tilannetta ei auttanut se, että Händelillä oli aristokraattisia vihamiehiä, jotka eivät olleet koskaan katsoneet hyvällä hänen itsenäisyttään ja kasvavaa arvostustaan. Heidän mielestään säveltäjät ja muusikot kuuluivat yhteiskuntaluokkaan, jonka kuului mukautua ylempien toiveisiin. Sen lisäksi heitä ärsytti saksalaissyntyisen tulokkaan asema eräänlaisena kansallissäveltäjänä, vaikka Händel oli saanut uuden kotimaansa kansalaisuuden. Vihamiehet koettivat sabotoida Messias-oratorion esityksiä järjestämällä samaan aikaan korttipeli-iltoja ja muita illanviettoja.

 
 Messias-oratorion Lontoon esityksen mainos 



Jennenskään ei suhtautunut Händelin aikaansaannokseen varauksettomasti. Hänen mielestään Messias-oratorio oli sävelletty kiireessä ja siinä oli heikkoja kohtia, joita Händel oli liian laiska korjaamaan. Ystävän kritiikki ja Messias-oratorion heikko menestys vaikutti siihen, että Händel sairastui. Myöhemmin Händel suostui ottamaan joitakin Jennensin toivomuksia huomioon ja muutti oratorioita myös eri esityksiä varten niin, että siitä ei ole yhtä alkuperäistä versiota.

Messias-oratorio jäi ensi-iltansa jälkeen taka-alalle useaksi vuodeksi. Sen suosio alkoi kuitenkin kasvaa ja vakiintua 1750-luvulla, kun oratoriota ryhdyttiin esittämään varojen keräämiseksi hyväntekeväisyyteen. Englantilainen kapteeni Thomas Coram oli palatessaan Lontooseen Amerikan vuosiensa jälkeen kauhistunut heitteille jätettyjen pikkulasten määrää. Hän sai 17 vuoden kampanjoinnin tuloksena perustettua kodin aviottomien ja köyhyyteen tuomittujen lasten auttamiseksi. Händelistä tuli noin kymmenen vuotta myöhemmin eräs Foundling Hospital -nimisen orpokodin tunnetuista tukijoista. 

Orpokodin kappeli osoittautui hyväksi konserttisaliksi. Händel sävelsi kodille oman hymnin, jonka loppuun hän liitti Messias-oratorion Halleluja-kuoron, ja järjesti kappelissa hyväntekeväisyyskonsertin. Sen saaman suuren suosion jälkeen Händel otti seuraavana vuonna ohjelmaan koko Messias-oratorion, jonka esittämisestä kappelissa tuli jokavuotinen tapa. Orpokoti osoittautui paikaksi, jossa hengellisen ja maallisen ristiriita ei tuntunut yhtä voimakkaasti kuin teatterissa. Vähitellen Messias-oratorio alkoi kaikua myös erilaisillla juhlilla ja katedraaleissa ympäri maata.
 Orpokodin kappeli 

Händel sävelsi kaikkiaan yli kaksikymmentä oratoriota, joiden aiheina olivat pääosin Raamatun tai apokryfikirjojen henkilöiden dramaattiset vaiheet. Jokaisessa nuottikäsikirjoituksessa näkyy hänen nimensä edellä lyhennettynä  soli Deo gloria, yksin Jumalalle kunnia. Händelin oma suosikki oratorioiden joukossa ei ollut Messias, vaan Theodora, jonka aihe -  uskollisuus Jumalalle vastoinkäymisten ja vainon keskellä -  saattoi liittyä hänen omiin kokemuksiinsa.

Vanhetessaan Händel sokeutui, mutta hän jatkoi konserttien järjestämistä apulaisen avulla. Kun 74-vuotias Händel osallistui keväällä 1759 Messias-oratorion esitykseen hän oli jo niin heikossa kunnossa, että tiesi kuoleman olevan lähellä. Hän ehti lisätä testamenttiinsa lahjoituksia hyväntekeväisyyteen ja jätti orpokodille kopion Messias-oratoriosta hyväntekeväisyyskonserttien jatkamista varten.

Händelin kuoltua oratorioista tuli entistä suositumpia. Konserttiyleisössä oli enemmän keskiluokkaa, joka ei kavahtanut uskonnollisia aiheita. Moraalinen ja esteettinen ilmapiiri oli alkanut muuttua jo joitakin vuosia aikaisemmin, kun tuhoisa Lissabonin maanjäristys sai ihmiset ajattelemaan elämää ja hengellisiä kysymyksiä vakavammin. Händelin syntymän satavuotisjuhlat toivat muotiin näyttävät Messias-oratorion esitykset, jotka ovat jatkuneet näihin päiviin. Vaikka monet Händelin sävellykset ovat jääneet unohduksiin vuosisatojen kuluessa, Messiaan kohdalla on toteutunut sen toisessa osassa lauletut sanat: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet! Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti.”

Juttu ilmestyi pääosin samanlaisena Askel-lehdessä joulukuussa 2014