Englantilainen ikäneito, joka ratkoo murhia
paremmin kuin miespuoliset rikospoliisit, on ollut suosittu 1930-luvulta asti.
Mikä on neiti Marplen salaisuus?
Pienessä
maalaiskylässä asuva, virkeä ja valpas Jane Marple ei ollut alunperin
tarkoitettu pysyväksi henkilöksi Agatha Christien dekkareihin. Kahden
ensimmäisen neiti Marple-kirjan väliin jäi myös toistakymmentä vuotta. Alun
hitaudesta huolimatta neiti Marple on ikuistunut dekkareiden historiaan eräänä
pidetyimmistä murhamysteereiden selvittäjistä.Neiti Marplen hahmon syntyessä Agatha Christietä ei vielä ajateltu ”murhamammana”. Hän oli vasta kolmissakymmenissä oleva nainen, jonka lupaavasti alkanutta kirjailijanuraa varjosti avioliiton hajoaminen. Ensimmäinen tarina, jossa neiti Marple oli mukana, julkaistiin lehdessä 1926, samana vuonna kuin Christien aviomies ilmoitti jättävänsä hänet rakastuttuaan toiseen naiseen. Avioeron jälkeen Agatha Christie asui pari vuotta kahdestaan tyttärensä kanssa kunnes hän avioitui itseään nuoremman arkeologin kanssa.
Christie kirjailijanuransa alkupuolella
Vaikeitten
vuosien on arveltu vaikuttaneen siihen,
että Agatha Christie loi henkilön, joka selviää elämässä omien kykyjensä ja
periaatteidensa varassa. Christie kasvoi
voimakkaiden naisten ympäröimänä, ja kirjoittamalla neiti Marplesta hän saattoi
myös palata maailmaan, jossa vanhempien naisten kokemus ja viisaus toi
turvallisuutta. Paha saa siellä palkkansa ja elämä voi palata tragedian jälkeen
normaaliin uomiinsa.
Neiti Marple
alkoi hahmottua Christien mielessä vähitellen. Jane Marplessa on joitakin
piirteitä Christien isoäidistä ja tämän ystävistä, mutta myös muista vanhemmista
naisista, joita hän oli tavannut lapsuuden kesinä eri maalaiskylissä. Christien
vuonna 1926 ilmestyneessä kirjassa Roger
Ackroydin murha Caroline Sheppard on neiti Marplen kaltainen vanhempi
nainen, jonka intuitio ja kyky kerätä tietoa saa kiitosta kirjan etsivältä,
Hercule Poirot’lta. Kun kirjasta tehtiin
näytelmäsovitus, hahmo vaihdettiin kuitenkin nuoreen naiseen. Närkästynyt
Christie päätti antaa vanhemmalle
naiselle äänen – ja onnistui siinä paremmin kuin hän oli osannut kuvitella.
Christie
harmitteli myöhemmin, että hän ei ollut aavistanut kuinka kauan neiti Marple
eläisi ja että hahmo oli sen vuoksi ”syntynyt”
liian vanhana. Neiti Marple ei
vanhenekaan samaan tahtiin muun maailman kanssa ja saavuttaa lopulta noin 80
vuoden iän, vaikka kun Neiti Marplen
viimeinen juttu ilmestyi, hänen olisi pitänyt olla jo yli 100-vuotias.
Christien idea vanhemmasta
naisesta, jonka ajatuksia kannattaisi kuunnella ja jolla on tarpeeksi terävä
pää rikosten selvittämiseen, oli epätavallinen. Naimattomien tai leskeksi jääneiden naisten
elämää pidettiin helposti hyödyttömänä, vaikka samaan aikaan naisille oli
avautumassa uusia mahdollisuuksia osallistua työelämään ja vaikuttaa politiikkaan. Agatha Christien kirjoista näkyy, että hän
oli perillä eri-ikäisten naimattomien naisten olosuhteista ja kohtaloista. Neiti
Marplekaan ei välty ennakkoasenteilta. Christie antaa hänen kokea välinpitämättömyyttä
ja jopa halveksuntaa. Agatha Christie osoittaa kuitenkin neiti Marplen kautta,
että muiden mielestä melko mitätön vanhenevan naisen elämä voi olla
merkityksellistä. Samaan aikaan
ilmestyneissä toisten kirjoittajien dekkareissa naiset ratkovat rikoksia jonkun
miehen avustajana, mutta Christie antaa neiti Marplen toimia itsenäisesti ja
selvittää tapaukset paremmin kuin miespuoliset rikostutkimuksen ammattilaiset.
Neiti Marple ei
kuitenkaan tavoittele tunnustusta tai asemaa. Hän pysyttelee omalla
vakiintuneella paikallaan yhteisössä ja tekee yhteistyötä niidenkin kanssa,
jotka eivät ensi alkuun arvosta häntä. Agatha Christien Marple ei ole muutosta
tavoitteleva feministi, vaan hän toimii itse asiassa puolustaakseen monia
perinteisiä arvoja. Kirjoissa näkyy
kristillinen maailmankuva, jonka Christie oli omaksunut lapsena lastenhoitajan
vaikutuksesta. Christie kuvasi dekkareissaan myös okkultismista ja mystiikasta
kiinnostuneita ihmisiä, mutta tähän on todennäköisesti vaikuttanut hänen
äitinsä kokeilut yliluonnollisten voimien kanssa ja arkeologisilla kaivauksilla
muissa kulttuureissa vietetty aika.
Agatha Christie Syyriassa arkeologimiehensä kanssa
Neiti Marplen
idylliseltä vaikuttavassa kotikylässäkään ei vältytä hyvän ja pahan kamppailulta.
Ihmiset ovat kaikki tavalla tai toisella vajavaisia ja langenneita. Kirjoissa
näkyy myös Christien ajatus siitä, että elämä on Jumalalta saatu lahja. Kun
ihmisessä vaikuttava paha saa hänet riistämään toisen ihmisen hengen, neiti
Marple toimii oikeuden ja totuuden välikappaleena niin että syyllinen
paljastuu. Vaikka suurin osa hänen toimintaansa on melko vähäeleistä
tarkkailua, Jane Marple puuttuu tarvittaessa asioiden kulkuun. ”Meitä ei ole
laitettu tähän maailmaan siksi, että välttäisimme vaaraa, kun kyseessä on
lähimmäisemme elämä”, hän sanoo kirjassa Syyttävä
sormi.
Neiti Marplen yöpöydältä löytyy sama hartauskirja, Tuomas
Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta, jota Agatha Christie itsekin piti
vuoteensa vieressä. Neiti Marple osallistuu myös seurakunnan toimintaan ja
rukoilee vaikeissa tilanteissa. Hänen kristillinen vaelluksensa ei kuitenkaan toteudu puheissa vaan käytännön
tekoina ja asettamalla muiden tarpeet omien edelle.
Mikä sitten on
neiti Marplen onnistumisen salaisuus? Vaikka
hän on asunut melkein koko ikänsä samassa St Mary Meadin kylässä, hän on
valppaana ja muista kiinnostuneena ihmisenä oppinut ehkä enemmän kuin ne, joiden vaiheet ovat olleet värikkäämpiä. ”Luuletteko,
että koska olen asunut täällä syrjässä, minulla ei ole ollut kovin
mielenkiintoisia kokemuksia? Mutta ihmisluonto on melko sama joka paikassa, ja
tietysti minulla on ollut mahdollisuus havainnoida sitä läheltä”, neiti Marple
selittää epäluuloisille. Hän ei ole sen vuoksi helposti harhautettavissa. Jane
Marple suhtautuu ihmisiin ystävällisesti ja hyväksyvästi, mutta tietää heidät
heikoiksi ja epäluotettaviksi.
Julia McKenzie on tuorein televisiosarjojen neiti Marple
Vaikka Christie
antoi neiti Marplelle epätavallisen kutsumuksen, tämän elämä heijastaa myös
vanhemman ihmisen arkisempaa kokemusta. Kun neiti Marple ei ole seuraamassa rikoksen
selvittelyä, hänen päivänsä kuluvat melko rutiininomaisesti. Hän kärsii
vanhetessaan kaikenlaisista kivuista ja säryistä ja kokee myös yksinäisyyttä
siinä mielessä, että kukaan sellainen, joka muistaisi hänet lapsena tai nuorena,
ei ole enää elossa. Hän on pienituloinen, eikä voisi matkustella ilman
veljenpoikansa Raymondin apua tai ystäviensä vieraanvaraisuutta.
Agatha Christie
piti lopulta Jane Marplesta enemmän kuin toisesta kuuluisasta luomuksestaan Hercule
Poirot’sta, mutta neiti Marple ei esiinny yhtä monessa dekkarissa. Koska Poirot
oli varsinainen etsivä, hänet oli helpompi nivoa mihin tahansa juoneen. Jane Marple auttaa silti ratkaisemaan rikoksia
kaikenkaikkiaan 12 romaanissa ja 20 kertomuksessa.
Neiti Marplen
suosio on johtanut moniin elokuviin ja televisiosarjoihin. Päähenkilöä ovat
esittäneet erityyppiset naiset, mutta Agatha Christiellä oli oma suosikkinsa.
Hän toivoi nähtyään englantilaisen näyttelijän Joan Hicksonin, että tämä voisi
joskus esittää neiti Marplea. Kahdeksan
vuotta Christien kuoleman jälkeen BBC toteutti - Christien toiveesta tietämättä - sarjan, jossa hillitty ja hoikanpuoleinen Hickson oli pääosassa. Sarjan kahtatoista
jaksoa ja Hicksonin hahmoa pidetään edelleen kaikkein uskollisimpina
alkuperäisille tarinoille.
Joan Hickson neiti Marplena
Uusi vuosisata on
tuonut televisioon toisenlaista tulkintaa neiti Marplesta ja Christien
tarinoista. Juonia, syyllisiä ja motiiveja on muutettu ja joukkoon on lisätty
nykyajan kysymyksiä. Katsojan ei enää uskota vakuuttuvan siitä, että neiti
Marplen kyky nähdä pintaa syvemmälle olisi kehittynyt hänen vähätapahtumaisen
elämänsä seurauksena, ja jaksoissa vihjataan
mielenkiintoisempaan menneisyyteen. Pari vuotta sitten uutiset kertoivat Disneyn
aikovan luoda oman versionsa, jossa päähenkilö olisi paljon nuorempi nainen.
Neiti Marplen uskolliset ihailijat kauhistuivat. Nuori nainen ei voisi millään
olla oppinut käyttämään neiti Marplen keinoja ratkaista rikoksia.
Ehkä neiti
Marplen perimmäinen salaisuus onkin se, että kaikesta nuoruuden ihannoimisesta
huolimatta vielä nykyäänkin on lohdullista uskoa, että iän karttuminen tuo
mukanaan viisautta selvittää ongelmatilanteita. Moni varmaan kaipaisi omaan
elämäänsä myös Jane Marplen kaltaista tyyntä ja herttaista täti-ihmistä, jonka
kokemus kertoo, että hyvä voittaa aina lopulta.
Lisää aiheesta:
Anne Hart, Agatha Christie’s Miss Marple. The Life and Times of Miss Jane Marple. HarperCollins 1997
Nick Baldock, The Christian World of Agatha Christie (artikkeli julkaistu verkossa www.firstthings.com)
Pääpiirteissään sama artikkeli ilmestyi Askel-lehdessä maaliskuussa 2013
Lisää aiheesta:
Agatha Christie, An Autobiography. HarperCollins
Laura Thompson, Agatha Christie. An English
Mystery. Headline Review 2008
Marion Shaw & Sabine Vanacker, Reflecting on Miss Marple. Routledge 1991Anne Hart, Agatha Christie’s Miss Marple. The Life and Times of Miss Jane Marple. HarperCollins 1997
Nick Baldock, The Christian World of Agatha Christie (artikkeli julkaistu verkossa www.firstthings.com)
Pääpiirteissään sama artikkeli ilmestyi Askel-lehdessä maaliskuussa 2013