Händelin Messias-oratorio oli jäädä unohduksiin
ensi-iltansa jälkeen. Tarvittiin hyväntekeväisyyttä ja maanjäristys ennenkuin
sitä alettiin arvostaa.
Georg Friedrich Händel
ei ollut omana aikanaan kuuluisa Messias-oratorion takia. Nerokkaan ja tuotteliaan säveltäjän matka
maineeseen oli lähtenyt alkuun oopperoiden säveltämisestä. Kun ne lopulta lakkasivat
kiinnostamasta yleisöä, Händel siirtyi säveltämään oratorioita. Messias oli
vain yksi muiden joukossa eikä edes suosituin, sillä sen esittäminen herätti
vastustusta. Ellei Lontooseen olisi
perustettu uutta orpokotia, muu maailma ei ehkä olisi koskaan kuullut Messias-oratoriosta.
Händel oli
alunperin saksalainen ja syntynyt vuonna 1685 kuten Bach. Molemmat olivat taitavia
urkureita, mutta Händel jätti jo nuorena taakseen urkurinviran
kotikaupungissaan Hallessa ja suuntasi maailmalle. Händelin isä oli koettanut pitää
poikansa loitolla instrumenteista, koska hän halusi tästä lakimiestä, mutta
Händel harjoitteli salaa hiljaisella klavikordilla. Isä saatiin lopulta suostumaan
siihen, että Händel sai opetusta tunnetulta urkuri-säveltäjältä.
Lähdettyään
Hallesta Händel soitti viulua ja cembaloa Hampurin oopperassa, mutta matkusti
sieltä 21-vuotiaana Italiaan etsimään uusia vaikutteita. Italian jälkeen
Händeliä alkoi houkutella Lontoo, jossa hänestä oli jo kuultu. Hän arveli voivansa
elää siellä melko vapaana säveltäjänä sen sijaan että hän joutuisi toimimaan
ajan tavan mukaan jonkun varakkaan aristokraatin suojeluksessa. Poikkeuksen
muodosti kuninkaallinen hovi, jolle Händel sävelsi musiikkia tärkeisiin
tilaisuuksiin vuotuista palkkiota vastaan.
Händel ja Englannin kuningas Yrjö I veneretkellä, jota varten Händel sävelsi Vesimusiikin
Händelille sopi
hyvin muodissa olleet italiankieliset oopperat, joita hän ryhtyi säveltämään
joka vuosi oopperasesonkia varten. Hänellä oli omalle ajalleen harvinainen kyky
kuvata musiikilla henkilöiden luonteita ja inhimillisten tunteiden vivahteita. Händelin
oopperavuosiin mahtui menestyksen ohella kuitenkin myös taloudellisia
takaiskuja ja lopuksi kovaa kilpailua toisen oopperayhdistyksen kanssa vähenevästä
yleisöstä. Tilanne toi sen verran paineita, että Händel sai 52-vuotiaana
jonkinlaisen halvauskohtauksen, joka esti oikean käden käytön. Monet uskoivat
hänen uransa olevan ohi ja pitivät ihmeenä, että hän parani nopeasti. Sairastumisen
jälkeen Händel alkoi vähitellen säveltää uskonnollisempia aiheita, mutta ei
halunnut luopua oopperoista kokonaan.
Ennen halvausta
Händel oli jo esitellyt yleisölle uudentyyppisen sävellyksen, oratorion, johon
hän oli tutustunut Italiassa. Häneltä oli pyydetty näyttämöversiota Raamatun
Esterin tarinasta, jonka hän oli säveltänyt nuorena yksityistilaisuuteen. Koska
kirkko ei sallinut raamattuaiheisia teatteriesityksiä, Händel muokkasi Esterin
esitettäväksi oratoriona, jossa laulajat eivät näytelleet eivätkä käyttäneet
rooliasuja.
Lontoon Haymarketin teatteri, jossa Händelin oopperoita esitettiin
Uskonnolliset
aiheet eivät olleet vieraita Händelille.
Hän oli luterilaisesta perheestä, jossa kristinusko ja Raamattu oli otettu
vakavasti etenkin kun hänen isovanhempansa olivat joutuneet lähtemään
kotiseudultaan uskonsa takia. Händel ei luopunut luterilaisuudesta edes
asettuessaan Lontooseen, mutta se ei ollut este yhteistyölle anglikaanien
kanssa.
Neljä vuotta
halvauksen jälkeen Händel tarttui ystävänsä Charles Jennensin librettoon, jonka
aiheena oli Messias. Muista oratorioista poiketen siinä ei ollut varsinaista
tarinaa eikä roolihenkilöitä. Jennens oli koonnut ja muokannut Messiaan
libretton Raamatun teksteistä, jotka kertoivat Jumalan pelastussunnitelmasta ja
Jeesuksen jumaluudesta. Jennens oli vakaumuksellinen kristitty ja huolestunut
siitä, että uskon keskeisiä asioita oli alettu kyseenalaistaa. Hänen mielessään
saattoi olla myös nuorempi veli Robert, joka oli tehnyt itsemurhan oltuaan
kirjeenvaihdossa uskonnollisia epäilyksiä kylvävän miehen kanssa.
Charles Jennens, joka kirjoitti Messias-oratorion libreton
Jennens, joka oli
Händelin tapaan poikamies, pystyi omistautumaan musiikille, kuvataiteille ja
kirjallisuudelle perittyään varakkaan sukunsa omaisuuden. Hän oli tehnyt
yhteistyötä Händelin kanssa jo parin muun oratorion osalta, joten oli
luontevaa, että hän tarjosi uutta ideaansa tälle. Jennens antoi librettonsa
Händelin käyttöön korvauksetta ja haluamatta nimeään julkisuuteen. Siitä
huolimatta Jennens odotti oratoriolta paljon. Hän kirjoitti toiselle ystävälle toivovansa,
että Händel käyttäisi säveltämiseen koko neroutensa ja taitonsa, niin että se
ylittäisi hänen kaikki tähänastiset saavutuksensa samalla tavalla kuin Messias
ylitti kaikki muut aiheet.
Händel sävelsi
Messiaan vajaassa kuukaudessa, mikä ei ollut hänelle epätavallinen vauhti. Händelin
kerrotaan kuitenkin kokeneen jotain poikkeuksellistakin säveltämisen aikana.
Hän olisi huudahtanut Halleluja-osan valmistuttua nähneensä edessään taivaan ja
Jumalan itsensä. Händel piti oratoriota myös paljolti ystävänsä
aikaansaannoksena puhumalla kirjeissään Jennensille”sinun Messiaastasi”.
Osa alkuperäistä Messias-oratorion nuottikäsikirjoitusta
Jennens oli
odottanut, että Messiaan ensi-ilta olisi ollut muiden oratorioiden tapaan pääsiäistä
edeltävänä paastonaikana, mutta Händelillä oli ehkä epäilyksiä yleisön reaktioiden
suhteen. Hän vei sävellyksen mukanaan Irlantiin, jonne hänet oli kutsuttu
järjestämään konsertteja. Messias esitettiin Dublinissa keväällä 1742 hyväntekeväisyyskonsertissa
velkavankien ja sairaalan hyväksi. Jotta kaikki 700 kuulijaa mahtuivat
konserttisaliin, miehiä pyydettiin saapumaan ilman miekkoja ja naisia ilman
leninkien vanteita. Yleisö oli haltioissaan. Kun naissolisti, jonka mainetta
varjosti avioliittoskandaali, pääsi kohtaan “Hän oli ylenkatsottu, ihmisten
hylkäämä”, eräs pappi pomppasi liikuttuneena pystyyn ja huusi naisen saavan
kaikki syntinsä anteeksi esityksen takia.
Lontoon ensi-ilta
seuraavana vuonna Covent Garden -teatterissa ei mennyt yhtä hyvin. Vastaanotto
oli ristiriitainen ja mainostetut kuusi esitystä kutistuivat kolmeksi. Monet
eivät hyväksyneet sitä, että näin pyhään aiheeseen liittyvää musiikkia
esitettiin teatterissa. Messias-oratoriota ei voinut silti viedä kirkkoonkaan,
sillä Händelin palkkaamia oopperalaulajia ei pidetty maineeltaan sopivina
sinne. Raamatuntekstejä käyttävä esitys oli myös outo yhdistelmä niille, jotka
olivat tottuneet nauttimaan musiikista kiinnittämättä huomiota sanoihin.
Oratorion hengellistä sanomaa oli mahdoton sivuuttaa.
Tilannetta ei
auttanut se, että Händelillä oli aristokraattisia vihamiehiä, jotka eivät
olleet koskaan katsoneet hyvällä hänen itsenäisyttään ja kasvavaa arvostustaan.
Heidän mielestään säveltäjät ja muusikot kuuluivat yhteiskuntaluokkaan, jonka
kuului mukautua ylempien toiveisiin. Sen lisäksi heitä ärsytti
saksalaissyntyisen tulokkaan asema eräänlaisena kansallissäveltäjänä, vaikka
Händel oli saanut uuden kotimaansa kansalaisuuden. Vihamiehet koettivat
sabotoida Messias-oratorion esityksiä järjestämällä samaan aikaan korttipeli-iltoja
ja muita illanviettoja.
Messias-oratorion Lontoon esityksen mainos
Jennenskään ei
suhtautunut Händelin aikaansaannokseen varauksettomasti. Hänen mielestään Messias-oratorio
oli sävelletty kiireessä ja siinä oli heikkoja kohtia, joita Händel oli liian
laiska korjaamaan. Ystävän kritiikki ja Messias-oratorion heikko menestys
vaikutti siihen, että Händel sairastui. Myöhemmin Händel suostui ottamaan
joitakin Jennensin toivomuksia huomioon ja muutti oratorioita myös eri
esityksiä varten niin, että siitä ei ole yhtä alkuperäistä versiota.
Messias-oratorio
jäi ensi-iltansa jälkeen taka-alalle useaksi vuodeksi. Sen suosio alkoi
kuitenkin kasvaa ja vakiintua 1750-luvulla, kun oratoriota ryhdyttiin
esittämään varojen keräämiseksi hyväntekeväisyyteen. Englantilainen kapteeni Thomas Coram
oli palatessaan Lontooseen Amerikan vuosiensa jälkeen kauhistunut heitteille
jätettyjen pikkulasten määrää. Hän sai 17 vuoden kampanjoinnin tuloksena
perustettua kodin aviottomien ja köyhyyteen tuomittujen lasten auttamiseksi.
Händelistä tuli noin kymmenen vuotta myöhemmin eräs Foundling Hospital -nimisen
orpokodin tunnetuista tukijoista.
Orpokodin kappeli osoittautui hyväksi
konserttisaliksi. Händel sävelsi kodille oman hymnin, jonka loppuun hän liitti
Messias-oratorion Halleluja-kuoron, ja järjesti kappelissa
hyväntekeväisyyskonsertin. Sen saaman suuren suosion jälkeen Händel otti seuraavana
vuonna ohjelmaan koko Messias-oratorion, jonka esittämisestä kappelissa tuli
jokavuotinen tapa. Orpokoti osoittautui paikaksi, jossa hengellisen ja
maallisen ristiriita ei tuntunut yhtä voimakkaasti kuin teatterissa. Vähitellen
Messias-oratorio alkoi kaikua myös erilaisillla juhlilla ja katedraaleissa
ympäri maata.
Orpokodin kappeli
Händel sävelsi
kaikkiaan yli kaksikymmentä oratoriota, joiden aiheina olivat pääosin Raamatun
tai apokryfikirjojen henkilöiden dramaattiset vaiheet. Jokaisessa
nuottikäsikirjoituksessa näkyy hänen nimensä edellä lyhennettynä soli Deo
gloria, yksin Jumalalle kunnia. Händelin oma suosikki oratorioiden joukossa
ei ollut Messias, vaan Theodora, jonka aihe - uskollisuus Jumalalle vastoinkäymisten ja vainon
keskellä - saattoi liittyä hänen omiin kokemuksiinsa.
Vanhetessaan
Händel sokeutui, mutta hän jatkoi konserttien järjestämistä apulaisen avulla. Kun
74-vuotias Händel osallistui keväällä 1759 Messias-oratorion esitykseen hän oli
jo niin heikossa kunnossa, että tiesi kuoleman olevan lähellä. Hän ehti lisätä testamenttiinsa
lahjoituksia hyväntekeväisyyteen ja jätti orpokodille kopion
Messias-oratoriosta hyväntekeväisyyskonserttien jatkamista varten.
Händelin kuoltua
oratorioista tuli entistä suositumpia. Konserttiyleisössä oli enemmän
keskiluokkaa, joka ei kavahtanut uskonnollisia aiheita. Moraalinen ja
esteettinen ilmapiiri oli alkanut muuttua jo joitakin vuosia aikaisemmin, kun
tuhoisa Lissabonin maanjäristys sai ihmiset ajattelemaan elämää ja hengellisiä
kysymyksiä vakavammin. Händelin syntymän satavuotisjuhlat toivat muotiin näyttävät Messias-oratorion esitykset, jotka ovat jatkuneet näihin päiviin.
Vaikka monet Händelin sävellykset ovat jääneet unohduksiin vuosisatojen
kuluessa, Messiaan kohdalla on toteutunut sen toisessa osassa lauletut sanat: ”Kuinka
ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet! Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle,
heidän sanansa maan ääriin asti.”
Juttu ilmestyi pääosin samanlaisena Askel-lehdessä joulukuussa 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti