Neiti Marplen salaisuus

Englantilainen ikäneito, joka ratkoo murhia paremmin kuin miespuoliset rikospoliisit, on ollut suosittu 1930-luvulta asti. Mikä on neiti Marplen salaisuus?

Pienessä maalaiskylässä asuva, virkeä ja valpas Jane Marple ei ollut alunperin tarkoitettu pysyväksi henkilöksi Agatha Christien dekkareihin. Kahden ensimmäisen neiti Marple-kirjan väliin jäi myös toistakymmentä vuotta. Alun hitaudesta huolimatta neiti Marple on ikuistunut dekkareiden historiaan eräänä pidetyimmistä murhamysteereiden selvittäjistä.

Neiti Marplen hahmon syntyessä Agatha Christietä ei vielä ajateltu ”murhamammana”. Hän oli vasta kolmissakymmenissä oleva nainen, jonka lupaavasti alkanutta kirjailijanuraa varjosti avioliiton hajoaminen. Ensimmäinen tarina, jossa neiti Marple oli mukana, julkaistiin lehdessä 1926, samana vuonna kuin Christien aviomies ilmoitti jättävänsä hänet rakastuttuaan toiseen naiseen. Avioeron jälkeen Agatha Christie asui pari vuotta kahdestaan tyttärensä kanssa kunnes hän avioitui itseään nuoremman arkeologin kanssa.

Christie kirjailijanuransa alkupuolella

 

Vaikeitten vuosien  on arveltu vaikuttaneen siihen, että Agatha Christie loi henkilön, joka selviää elämässä omien kykyjensä ja periaatteidensa varassa.  Christie kasvoi voimakkaiden naisten ympäröimänä, ja kirjoittamalla neiti Marplesta hän saattoi myös palata maailmaan, jossa vanhempien naisten kokemus ja viisaus toi turvallisuutta. Paha saa siellä palkkansa ja elämä voi palata tragedian jälkeen normaaliin uomiinsa.

Neiti Marple alkoi hahmottua Christien mielessä vähitellen. Jane Marplessa on joitakin piirteitä Christien isoäidistä ja tämän ystävistä, mutta myös muista vanhemmista naisista, joita hän oli tavannut lapsuuden kesinä eri maalaiskylissä. Christien vuonna 1926 ilmestyneessä kirjassa Roger Ackroydin murha Caroline Sheppard on neiti Marplen kaltainen vanhempi nainen, jonka intuitio ja kyky kerätä tietoa saa kiitosta kirjan etsivältä, Hercule Poirot’lta.  Kun kirjasta tehtiin näytelmäsovitus, hahmo vaihdettiin kuitenkin nuoreen naiseen. Närkästynyt Christie päätti antaa  vanhemmalle naiselle äänen – ja onnistui siinä paremmin kuin hän oli osannut kuvitella.

Christie harmitteli myöhemmin, että hän ei ollut aavistanut kuinka kauan neiti Marple eläisi ja että hahmo oli  sen vuoksi ”syntynyt” liian vanhana.  Neiti Marple ei vanhenekaan samaan tahtiin muun maailman kanssa ja saavuttaa lopulta noin 80 vuoden iän, vaikka kun Neiti Marplen viimeinen juttu ilmestyi, hänen olisi pitänyt olla jo yli 100-vuotias.

 

Neiti Marplen ensiesiintyminen

Ensimmäisissä kertomuksissa  Jane Marple muistutti ulkonäöltään leskikuningatar Viktoriaa. Hän pukeutuu pitkään mustaan leninkiin ja hänen harmaita hiuksiaan peittää pitsimyssy.  Murha maalaiskylässä-kirjassa vuonna 1930 neiti Marple näyttäytyi nuorempana, ehkä noin 60-vuotiaana. Salaperäiset rukiinjyvät-kirjassa vuonna 1953 neiti Marple pukeutuu edelleen vanhanaikaisesti, mutta nyt tutuksi tulleeseen tweedkuosiseen takkiin ja hameeseen. Ensimmäisessä dekkarissa neiti Marple ei ole myöskään  persoonaltaan yhtä miellyttävä ja herttainen kuin myöhemmissä kirjoissa. Hän on juoruiluun taipuvainen, teräväkielinen nainen, josta hänen kotikylänsä St Mary Meadin asukkaat saavat välillä tarpeekseen.

Christien idea vanhemmasta naisesta, jonka ajatuksia kannattaisi kuunnella ja jolla on tarpeeksi terävä pää rikosten selvittämiseen, oli epätavallinen.  Naimattomien tai leskeksi jääneiden naisten elämää pidettiin helposti hyödyttömänä, vaikka samaan aikaan naisille oli avautumassa uusia mahdollisuuksia osallistua työelämään ja vaikuttaa politiikkaan.  Agatha Christien kirjoista näkyy, että hän oli perillä eri-ikäisten naimattomien naisten olosuhteista ja kohtaloista. Neiti Marplekaan ei välty ennakkoasenteilta. Christie antaa hänen kokea välinpitämättömyyttä ja jopa halveksuntaa. Agatha Christie osoittaa kuitenkin neiti Marplen kautta, että muiden mielestä melko mitätön vanhenevan naisen elämä voi olla merkityksellistä.  Samaan aikaan ilmestyneissä toisten kirjoittajien dekkareissa naiset ratkovat rikoksia jonkun miehen avustajana, mutta Christie antaa neiti Marplen toimia itsenäisesti ja selvittää tapaukset paremmin kuin miespuoliset rikostutkimuksen ammattilaiset.  

Neiti Marple ei kuitenkaan tavoittele tunnustusta tai asemaa. Hän pysyttelee omalla vakiintuneella paikallaan yhteisössä ja tekee yhteistyötä niidenkin kanssa, jotka eivät ensi alkuun arvosta häntä. Agatha Christien Marple ei ole muutosta tavoitteleva feministi, vaan hän toimii itse asiassa puolustaakseen monia perinteisiä arvoja.  Kirjoissa näkyy kristillinen maailmankuva, jonka Christie oli omaksunut lapsena lastenhoitajan vaikutuksesta. Christie kuvasi dekkareissaan myös okkultismista ja mystiikasta kiinnostuneita ihmisiä, mutta tähän on todennäköisesti vaikuttanut hänen äitinsä kokeilut yliluonnollisten voimien kanssa ja arkeologisilla kaivauksilla muissa kulttuureissa vietetty aika.

Agatha Christie Syyriassa arkeologimiehensä kanssa

Neiti Marplen idylliseltä vaikuttavassa kotikylässäkään ei vältytä hyvän ja pahan kamppailulta. Ihmiset ovat kaikki tavalla tai toisella vajavaisia ja langenneita. Kirjoissa näkyy myös Christien ajatus siitä, että elämä on Jumalalta saatu lahja. Kun ihmisessä vaikuttava paha saa hänet riistämään toisen ihmisen hengen, neiti Marple toimii oikeuden ja totuuden välikappaleena niin että syyllinen paljastuu. Vaikka suurin osa hänen toimintaansa on melko vähäeleistä tarkkailua, Jane Marple puuttuu tarvittaessa asioiden kulkuun. ”Meitä ei ole laitettu tähän maailmaan siksi, että välttäisimme vaaraa, kun kyseessä on lähimmäisemme elämä”, hän sanoo kirjassa Syyttävä sormi.

Neiti Marplen  yöpöydältä löytyy sama hartauskirja, Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta, jota Agatha Christie itsekin piti vuoteensa vieressä. Neiti Marple osallistuu myös seurakunnan toimintaan ja rukoilee vaikeissa tilanteissa. Hänen kristillinen vaelluksensa ei  kuitenkaan toteudu puheissa vaan käytännön tekoina ja asettamalla muiden tarpeet omien edelle.

Mikä sitten on neiti Marplen onnistumisen salaisuus? Vaikka  hän on asunut melkein koko ikänsä samassa St Mary Meadin kylässä, hän on valppaana ja muista kiinnostuneena ihmisenä oppinut ehkä enemmän kuin ne,  joiden vaiheet ovat olleet värikkäämpiä. ”Luuletteko, että koska olen asunut täällä syrjässä, minulla ei ole ollut kovin mielenkiintoisia kokemuksia? Mutta ihmisluonto on melko sama joka paikassa, ja tietysti minulla on ollut mahdollisuus havainnoida sitä läheltä”, neiti Marple selittää epäluuloisille. Hän ei ole sen vuoksi helposti harhautettavissa. Jane Marple suhtautuu ihmisiin ystävällisesti ja hyväksyvästi, mutta tietää heidät heikoiksi ja epäluotettaviksi.

Julia McKenzie on tuorein televisiosarjojen neiti Marple

 

Neiti Marple ilmaantuu paikalle usein vasta, kun rikoksen tutkiminen on jo käynnistynyt, ja seuraa tilannetta sivusta, kunnes hänelle selviää, mitä oikeastaan on tapahtunut. Ratkaistessaan murhamysteereitä hän käyttää hyväkseen ihmisten ennakkokäsityksiä itsestään. Hän esittää vanhaa höppänää silloin, kun siitä on etua, tai näyttää keskittyvän kutomiseen, kun hän  tosiasiassa seuraa ihmisten puheita ja käytöstä.  Joskus hän näyttää juoruilevan, vaikka onkin johdattamassa toisia puhumaan sivu suun. Kotikylän kirkkoherra tuntee neiti Marplen sen verran hyvin, että hän pitää jopa tämän puutarhaa vaarallisena paikkana, sillä puutarhanhoidon ja lintuharrastuksen varjolla neiti Marple pysyy kärryillä lähiympäristön tapahtumista.  ”Hän pystyy kertomaan mitä olisi saattanut tapahtua ja mitä olisi pitänyt tapahtua ja jopa mitä itse asiassa tapahtui. Ja hän osaa sanoa, miksi niin tapahtui”, neiti Marplen hyvin tunteva mies kuvaa häntä Scotland Yardin etsivälle.

Vaikka Christie antoi neiti Marplelle epätavallisen kutsumuksen, tämän elämä heijastaa myös vanhemman ihmisen arkisempaa kokemusta. Kun neiti Marple ei ole seuraamassa rikoksen selvittelyä, hänen päivänsä kuluvat melko rutiininomaisesti. Hän kärsii vanhetessaan kaikenlaisista kivuista ja säryistä ja kokee myös yksinäisyyttä siinä mielessä, että kukaan sellainen, joka muistaisi hänet lapsena tai nuorena, ei ole enää elossa. Hän on pienituloinen, eikä voisi matkustella ilman veljenpoikansa Raymondin apua tai ystäviensä vieraanvaraisuutta.

Agatha Christie piti lopulta Jane Marplesta enemmän kuin toisesta kuuluisasta luomuksestaan Hercule Poirot’sta, mutta neiti Marple ei esiinny yhtä monessa dekkarissa. Koska Poirot oli varsinainen etsivä, hänet oli helpompi nivoa mihin tahansa juoneen.  Jane Marple auttaa silti ratkaisemaan rikoksia kaikenkaikkiaan 12 romaanissa ja 20 kertomuksessa. 

Neiti Marplen suosio on johtanut moniin elokuviin ja televisiosarjoihin. Päähenkilöä ovat esittäneet erityyppiset naiset, mutta Agatha Christiellä oli oma suosikkinsa. Hän toivoi nähtyään englantilaisen näyttelijän Joan Hicksonin, että tämä voisi joskus esittää neiti Marplea.  Kahdeksan vuotta Christien kuoleman jälkeen  BBC toteutti  - Christien toiveesta tietämättä -  sarjan, jossa hillitty ja hoikanpuoleinen  Hickson oli pääosassa. Sarjan kahtatoista jaksoa ja Hicksonin hahmoa pidetään edelleen kaikkein uskollisimpina alkuperäisille tarinoille.

Joan Hickson neiti Marplena

Uusi vuosisata on tuonut televisioon toisenlaista tulkintaa neiti Marplesta ja Christien tarinoista. Juonia, syyllisiä ja motiiveja on muutettu ja joukkoon on lisätty nykyajan kysymyksiä. Katsojan ei enää uskota vakuuttuvan siitä, että neiti Marplen kyky nähdä pintaa syvemmälle olisi kehittynyt hänen vähätapahtumaisen elämänsä  seurauksena, ja jaksoissa vihjataan mielenkiintoisempaan menneisyyteen. Pari vuotta sitten uutiset kertoivat Disneyn aikovan luoda oman versionsa, jossa päähenkilö olisi paljon nuorempi nainen. Neiti Marplen uskolliset ihailijat kauhistuivat. Nuori nainen ei voisi millään olla oppinut käyttämään neiti Marplen keinoja ratkaista rikoksia.

Ehkä neiti Marplen perimmäinen salaisuus onkin se, että kaikesta nuoruuden ihannoimisesta huolimatta vielä nykyäänkin on lohdullista uskoa, että iän karttuminen tuo mukanaan viisautta selvittää ongelmatilanteita. Moni varmaan kaipaisi omaan elämäänsä myös Jane Marplen kaltaista tyyntä ja herttaista täti-ihmistä, jonka kokemus kertoo, että hyvä voittaa aina lopulta.

Lisää aiheesta:

Agatha Christie, An Autobiography. HarperCollins

Laura Thompson, Agatha Christie. An English Mystery. Headline Review 2008

Marion Shaw & Sabine Vanacker, Reflecting on Miss Marple. Routledge 1991
Anne Hart, Agatha Christie’s Miss Marple. The Life and Times of Miss Jane Marple. HarperCollins 1997
Nick Baldock, The Christian World of Agatha Christie (artikkeli julkaistu verkossa www.firstthings.com)

Pääpiirteissään sama artikkeli ilmestyi Askel-lehdessä maaliskuussa 2013